Ruusukaijanen

Ruusukaijanen (entinen nimi persikkakaijanen) (Agapornis roseicollis) on suosittu häkkilintu ja runsaslukuisin ns. rakkauspapukaijoista. Se elää kuivilla, avoimilla mailla Lounais-Afrikassa (lähinnä Angolassa, Namibiassa ja Etelä-Afrikassa) ja on äänekäs, hauskannäköinen, pieni (noin 15 cm ja 50g) sekä todella aktiivinen papukaija, joka lentelee joskus jopa sadan linnun parvissa puiden ja pensaiden välillä pysyen aina veden läheisyydessä. Ruusukaijanen syö siemeniä ja marjoja. Häkkilintuna sille voi syöttää afrikankajasille (tai parakiiteille) tarkoitettuja siemenseoksia, pellettejä sekä viherravintoa ja hedelmiä. Pakollisia lisiä ovat kalkki -ja jodikivi. Kupuhiekkaakin suositellaan annettavaksi, jotta ruoansulatus toimisi moitteettomasti. Ruusukaijasia kutsutaan rakkauspapukaijaksi, koska parit ovat erottamattomia ja ne usein sukivat ja siistivät hellästi toisiaan. Niiden sukupuolta on vaikea tunnistaa, mutta tarkasti katsottuna naaras on hieman pyöreämpi ja kookkaampi. Joissakin värimutaatiotapauksissa mutaatio ilmenee naarailla koiraita useammin. Naaraat saattavat olla myös aggressiivisempia, mitä tulee esimerkiksi reviirikiistoihin tai tappeluihin ruoasta. Lemmikkitasolla naaras ei esimerkiksi hyväksy uutta asuinkumppania häkkiinsä yhtä helposti kuin koiras.

Ruusukaijaset pesivät yhdyskuntina kallioluolissa tai rakennuksissa, tai valtaavat kutojalintujen monikammioisia pesiä. Ne rakentavat kupin muotoisen pesän kuljettamalla erilaisia korsia pyrstössään pesään. Naaras munii 3 – 6 munaa, joita se hautoo 23 vuorokautta. Yleensä uros ruokkii poikasia 5 viikkoa pesässä ja sen jälkeen ulkopuolella. Poikaset ovat väriltään himmeämpiä ja niiden nokassa on tummia kuvioita. Poikasten höyhenpeite on täydellinen jo kahden kuukauden kuluttua kuoriutumisesta. Tämän jälkeen värit muuttuvat – geeneistä riippuen – vielä hyvinkin pitkään. Jos aikoo hankkia ruusukaijasen häkkilinnuksi, se kannattaa hankkia 7-8 viikon ikäisenä, jolloin se on lähtenyt pesästä ja syö itse. Samalla kannattaa ostaa sille kumppani, sillä kyseiset kaijaset ovat hyvin sosiaalisia. Yksin ollessaan ne vaativat paljon huomiota ihmiseltä. Kumppania hankkiessa kannattaa ottaa huomioon myös sukulaisuuden mahdollisuus, jos asioi samassa kaupassa toista kertaa. Eläinkaupoissa myytävät “pariskunnat” ovat yleensä sisaruspareja. Jos aikoo pesittää lemmikkiruusukaijasia, se kannattaa aloittaa vasta kun naaras noin kahden vuoden ikäinen, sillä paljon kalsiumia vaativa raskaus on hyvin suuri rasite vielä kehitysvaiheessa oleville luille. Ruusukaijaset tulevat sukukypsiksi jo noin puolen vuoden iässä ja sen jälkeen koiras saattaa kosiskella naarasta hyvinkin aktiivisesti joka päivä. Ellei naarasta ole, uros saattaa koskiskella ja yrittää ruokkia myös sille läheistä ihmistä luullen tätä linnuksi tai itseään ihmiseksi. Mikäli kaijasten häkkiin ei aseta minkäänlaista pesintämateriaalia (esim. puuvillan siemeniä, oksia tai korsia) linnut eivät yleensä parittele. Muna/voimaruoka lisää pesimisintoa, mutta sitä suositellaan kuitenkin annettavaksi, vaikkei poikueita suunnittelisikaan. Vuodessa suositellaan munittavaksi 1-2 poikuetta. Jos muniminen on liian innokasta, sitä voi rajoittaa tekomunilla tai ruokavalion ollessa tarpeeksi monipuolista, voimaruoan antamisen lopettamisella.

Lajista on 2 alalajia: Agapornis roseicollis roseicollis ja Agapornis roseicollis catumbella.

17. MÄRTSIST 2014 KUNI 16. MÄRTSINI 2015 AITAS EESTI PAPAGOI OÜ-L TURUNDUSTEGEVUSI ELLU VIIA JA PÕHIVARA SOETADA ETTEVÕTLUSE ARENDAMISE SIHTASUTUSE ALUSTAVA ETTEVÕTJA STARDITOETUSE PROGRAMM.